Tiistaina alkoi meidän esikoisen esikouluvuosi. Hymyssä suin ja intoa täynnä lähdettiin reippaana taksilla heti ekana päivänä. Ja mutkiahan tuli heti vastaan, kun kukaan ei ollutkaan hakenut eskarin päästä poikaa pysäkiltä niin oli siellä sitten yksin hätäillyt ja odotellut pitkän tovin... Kyllä suututti moinen toiminta!!! Vieläkin ihan pikkasen kiehuu... ;) Mutta pojalle ei onneksi jäänyt kokemuksesta pelkoja, ja eskarissa on ollut oikein mukavaa ja kavereita tullut. :) Tästä se lähtee, koulutaival ja pienet askelet kohti itsenäistymistä. Sniiif!!! :D
Muutama fiiliskuva meiän kesästä. Ollaan käyty uimassa ja nautittu lämmöstä ja auringosta. Piha-altaassa polskittu ja sauna lämmennyt vähän normaalia useammin. Kesälomareissu tehtiin Särkänniemeen. Koiramäki oli kiva paikka ja AngryBirds-landia samoin. :D Laitteissa pyörittiin lasten mukana ja äitylikin pääsi yksin kokemaan parit hurjat kyydit TakeOffissa ja Tornadossa. :) Akvaario ja Delfinaario koettiin myös, mutta seuraavaanki kertaan taisi jäädä vielä paljooon koettavaa... ;) Maanantaina alkoi isännällä taas työt eli pikkuhiljaa paluu arkeen... ;) Tänään käytiin esikoisen kanssa eskariin tutustumassa, eli ensiviikolla se sitten alkaa - esikoisen koulutaival. :) Jännää! ;)
Kesähellettä on pidellyt, ja lähes koko viime viikko saatiin nauttia siskontytön seurasta. Tuli paljon uitua ja saunottua ja käytyä uimarannalla uimassa. Lettuiltakin pidettiin - eli nautiskeltu. ;)
Palailen nyt kuitenkin vielä vähän hääjuttujen muistelointeihin... ;D
Kahvittelut me järjesteltiin ihan itte. Leivoin tarjoiluihin Mansikkajuustokakkuja, Kuppikakkuja vaniljakreemi-vadelmahillo täytteellä ja sydämenmallisia piparkakkuja. Äiti ja pari tätiäni hoitivat kahvitarjoilut - kiitos siitä heille! ♥ Lisäksi meillä oli Herkkubuffet, missä oli paaaaljon karkkeja, sipsejä ja hedelmiä. Ja aika ahkerassa käytössä näytti herkkubuffa olleenkin heti ruokalun jälkeen ja pitkin iltaa. :)
Tein meille ihan oman pienen hääkakun - samaista Mansikka-Valkosuklaa-Juustokakkua kuitenkin. Niin lempparia! Hääkakun lintu-koristeet askartelin myös itte, niin tuli juuri sellaiset ku halusin. ;D Kakku leikattiin yhessä ja polkastiin (tai mä polkasin ainakin?) - perinteen mukaan. ;)
Perinteisenä ohjelmana oli myöskin kimpunheitto ja mies heitti puolestaan oman vieheensä. Hauskojahan nämä - naiset jopa vähän tasitelivat kimpusta, miehet puolestaan seisoivat jotakuinkin paikallaan. ;D Vapaamuotoisena ohjelmana oli mm. hääbingoa, josta melko moni innostuikin, koska loppupeleissä kolmen palkinnon sijaan taidettiin jakaa palkintoja tuplamäärä, kun kukaan ei huomannut puhaltaa peliä poikki. :D
Parit yhteislaulut vedettiin bändin johdolla. Ja sitten bändi soittikin vielä kaksi settiä, eli loppuilta meni tanssilattiaa kuluttaen. Bändi esitti rauhallista sekä menevää musaa, ja tunnelma oli kyllä katossa. Bändiltä taipui yhtä hyvin herkkä Johanna Kurkelan Oothan tässä vielä huomenna kuin myös Rednexin Cotton Eye Joe, Anna Puuta, Olavi Uusivirtaa, Bruno Marsia, Johnny Cashia ja Nancy Sinatraa näin muutamia mainitakseni. Hyvin taipui vanhat klassikot ja uudet hitit. Ja tuo Johanna Kurkelan Oothan tässä vielä huomenna kappaleeseen bändi lopettikin soittonsa - tää oli meidän häähidas. ♥
Niin juu, iltapalaa meille tuli jossain bändin 2. ja 3. setin välissä, nimittäin PIZZAA! Ja ne menikin sitten ihan yltiönopeasti - eli pizza toimii aina!! ;) Loppuilta mentiin lujaa 'läppärimusiikin' soidessa, pienellä kaveriporukalla jaksettiin juhlia sinne aamu 4-5 asti. ;D Oli niiiiiin hauskaa ja nautin joka hetkestä! ♥
Yksi elämänetappi takana, yksi toteutunut unelma... ja niin monta vielä edessä... Näin toivon ja uskon. Sillä suurin niistä on rakkaus.
Onnittelujen jälkeen kun kaikki olivat löytäneet paikoilleen, piti kaaso pienen tervetulopuheen ja nostettiin maljat. Sitten päästiinkin aloittelemaan ruokailu. Ruuat tuli meille pitopalvelusta, ja pitopalvelu hoisi siis ruokailun tarjoilut ym. Ruoka oli buffet noutopöytänä ja juomat oli omassa noutopöydässä. Menu oli melko simppeli; Broileri-/Kasviskiusausta, Pastasalaattia, Vihersalaattia, Rosollia, Leipää... Ruoka oli maittavaa, sitä oli riittämiin ja vatsat tuli täyteen.
Ruokailun lomassa kaaso piti pienen puheen meille. Oli hieno, kiitokset siitä. ♥ Ruokailun jälkeen mentiin ulos ottamaan valokuvia vieraiden kanssa. Sitten pääsikin bändi aloittelemaan ekan settinsä klo. 17.30.
Bändinä meillä oli kolmihenkinen Boyz'n'Lara. Ihan mielettömän hyvin soittivat ja laulajalla niin kaunis ääni. Toteuttivat meidän kaikki biisitoiveetkin!! Bändi oli kyllä niiiiin nappivalinta! :) Alunperin emme olleet suunnitelleet häävalssia tanssivamme, kun mies kovin oli sitä mieltä ettei häntä tanssilattialle saa, mutta kuinkas kävikään. ;D Taisi miehen tätilauman 'pieni' hauska painostus olla liikaa, kun huomasin sittenkin saaneeni sen häävalssin. ;) Ja kohtalon sanelemana sattui tanssiksi juuri se kappale mitä olin ajatellutkin - Stellan Häävalssi. ♥ Pikkuneiti keinui mukana ja nukahti meiän käsivarsille. :')
Bändin ekan setin jälkeen pikkuveljeni lausui runon niiiiin komiasti! Kyseessä oli Leo Vuotilan runo Kahdelle, jonka olin pyytänyt veljeni esittämään häissä. Ja täähän on ku tehty mun pikkuveljen lausumaksi. Ihan vähän tuli kyynel silmäkulmaan. ;)
Ajatellaan, että on tie - puut ja tuuli ja aurinko - siis kaunis tie. Tietä kulkee kaksi ihmistä, on onnellista, jos he tarttuvat toisiaan kädestä. Jos toinen jää jälkeen, toinen odottaa, kun toinen puhuu, niin toinen kuuntelee, kun toinen on vaiti, toinen hiljenee ja auttaa toista löytämään sanat. Jos toisella on painava reppu, niin toinen ottaa sen kantaakseen, jos toisella on nälkä, niin toinen löytää taskustaan leivän ja he istuvat tien reunaan ja panevat sen tasan. Tulee hämärä. Jos toinen kompastuu, niin toinen auttaa kädestä ylös. Jos toinen eksyy tieltä, toinen huutaa ja menee etsimään. Tulee ilta eikä ole taloja, katto harva kuin puun oksisto, mutta kun toinen painautuu toista vasten heillä on lämmin. Mutta yhden asian te tiedätte, jos ette tiedä, opitte kai tietämään: maailma ei ole aina hyvä, ja ihminen olemassaolossaan on kovin paljon yksin. On hän tuhannesti yksin toisesta huolimatta, mutta paljon on se, että hän on yksin toisen kanssa, joka myös on yksin, sillä sen suurempaa onnea ei ihmisellä ole kuin toinen ihminen.
Ja toinen kyynel tuli melkeen heti perään, kun meidän yhteinen ystävämme piti pienen yllätyspuheen. Kiitos. :)
Ps. Viimeinen kuva oikealla - Meidän hääkarkit. Vadelmaneliöt, joihin tein ja näpertelin Kiitos-etiketit. Minun ja miehen 10v. siskojen tytöt saivat tehtäväksi jakaa hääkarkit kahvien aikana. :)
Vihkiminen meillä oli juhlapaikalla klo 15.00. Ja koska saatiin ihan täydellinen kesäsää, niin saatiin kuin saatiinkin vihkiminen ulkona luonnonhelmassa.
Pientä jännitystä aiheutti yksi eksynyt bändin jäsen, joka ei ihan onnistunut löytämään reittiä juhlapaikalle, mutta saatiin vihkiminen käyntiin ajoissa bändin esittämällä kauniilla Johanna Kurkelan Rakkauslaululla. (Minä saavuin siis hääauton kyydillä pihaan, jossa mies vastassa ja siitä yhdessä kävelimme alttarille. Vieraat seisoivat alttarin molemmin puolin muodostaen käytävän. En viitsi tänne toisista kuvia laitella, joten nämä nyt vähän rajattuja kuvia vihkimisestä mutta kaipa tästä jonkin kuvan saa. ;)) Eikä muuten jännittänyt enää, rakkaan käsi kädessä, hymyilytti vaan. Oli ihana nähdä sukulaisia ympärillä, ja lapsoset äitini huomassa. Vanhin siskontyttöni sai kunniatehtävän pidellä kimppua, ihan pikkusen taisi häntä jännittää..? ;)
Alkusiunauksen ja papin johdantosanojen jälkeen, siskoni (kaasoni) luki meille Enkelin rukouksen. Niin kaunis ja koskettava runo, herkisti sanoillaan. ♥
Taivaan Isän kaikkein pienin enkeli
kerran maailmaan se matkan suuntasi
Kauan kiersi kunnes vihdoin löysi sen
kahden nuoren, herkän, kauniin rakkauden.
Ihmislapset alttarilla vierekkäin
mies ja vaimo ovat tästä eteenpäin
Heitä katsellessaan pieni enkeli
nöyrän rukouksen kotiin lähetti:
Isä anna heille voimaa välittää
tahtoa ymmärtää, tukea omaa ystävää
Suo heille koti jossa toinen kannattaa
kun toinen uuvahtaa
Niin että rakkaus siellä aina elää saa.
Taivaan Isän kaikkein pienin enkeli
nuorenparin ajatukset aavisti
Jakaa haluaisivat he vanhuuden
kanssa onnellisten lastenlapsien.
Nuoret hiljaa mielessään nyt lupaavat
että ’toinen toisiaan’ he tukevat
Tyytyväinen taivaan pieni enkeli
lähtiessään hymyili ja kuiskasi:
Isä anna heille voimaa välittää
tahtoa ymmärtää, tukea omaa ystävää
Suo heille koti jossa toinen kannattaa
kun toinen uuvahtaa
Niin että rakkaus siellä aina elää saa.
Sitten olikin vuorossa Raamatunkohdan luku, jonka me, minä ja mieheni luettiin. Papista tämä oli hieno idea, koska kukaan hääpari ei hänen vihkiessään ollut moista ehdottanut. :D Ihan vähän mulla kyllä ääni värisi ja sulho sekoili sanoissa, mutta muuten meni hyvin ja hyvä että itte luettiin. :)
Minä luin tämän: Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten,
pane sinetiksi ranteesi nauhaan.
Rakkaus on väkevä kuin kuolema,
kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.
Sen hehku on tulen hehkua,
sen liekki on Herran liekki.
Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa,
virran tulva ei vie sitä mukanaan.
Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi,
hän saisi vain toisten pilkan. (Laul.L. 8:6-7)
Ja mies tämän: Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne minut haudattakoon. (Ruut 1: 16–17)
Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.(Kol. 3:12-14)
Kolmannen kohdan luki pappi, josta hän jatkoi omaan kauniiseen vihkipuheeseensa. Sitten se hetki. Tahdottiin. Sormus löytyi kuin löytyikin bestmanin taskusta. ;) Sormus sormeen ja pusu. Se hetki. Pieni ikuisuus, josta on hyvä pitää kiinni. Me kaksi ja ikuisuus. :)
Lauluesitykseksi oli bändi harjoitellut ihanan laulun Maan päällä niin kuin taivaassa. Tämä on niin meidän. Laulun aikana pidettiin lujaa toisiamme kädestä. Niin koskettava ja henkilökohtainen, että tulihan ne morsiamenkin kyyneleet... ;') Lauluesityksen jälkeen tuli perheen yhteinen rukous, jolloin lapset tulivat meidän kanssa alttarille. Tärkeä, perheen yhteinen hetki. Niin kiitollinen näistä rakkaista. ♥
Siinä se vihkiminen aikalailla kokonaisuudessaan. Loppumusiikkina Alexander Rybakin Fairytale, jonka soidessa poistuttiin juhlapaikan ovelle odottelemaan. Voi hymy, miten hyvä fiilis! :) Vieraat sai puhallella saippuakuplia ja lapset taisi vähän innostua niiden perässä juoksemaan. ;) Ovella otettiin sitten onnittelut ja halit vastaan, ja toivotettiin vieraat tervetulleiksi... :)
Tässä pieni kurkistus meidän hääkuvauksiin. ;) Ihan oma kuvaustiimikin meillä oli koko päivän matkassa mukana, vanhempi pikkuveljeni tyttöystävänsä kanssa hoitivat kuvauspuolen. Ja niin upeesti hoisivatkin, oikeen ammattilaisten ottein. Niin ihania kuvia ja muistoja saatiin. :)
Potrettikuvat otettiin siis ihan kotinurkilla, ja kuvia katsellessa näytti ainakin olleen hauskaa. ;) Tunti taisi siinä vierähtää aamupäivästä. Kuvausten jälkeen lähti mies jo juhlapaikalle, ja me äiteen kanssa pikkuhiljaa lapsia pukemaan ja valmistelemaan. Vähän oli odottelua, mutta meni se aamupäivä vaan silti ihan hetkessä... ;)
Tässäpä kuvaa vielä tee-se-itse KIMPUSTA ja VIEHEISTÄ. Kimpun sommittelin torstai-iltana. Siihen tuli ruusuja, morsiusharsoa ja neilikkaa sekä pitsinauhaa. Vieheet tein miehelle ja pojille jo aikapäiviä sitten - muovikukista, helmikoristeista, juuttikankaasta ja juuttinarusta. Miehen vieheeseen tuli vielä koriste-sormus, jossa teksti courage. ;)
Edellisenä iltana iskenyt ja valvottanut jännitys tuntui edelleen vatsassa, kun heräiltiin hääpäivän aamun touhuihin. Tänään on se päivä - odotettu. Sen verta paljon perhosia vatsassa (jostain kumman syystä), että kahvit vaan naamariin, lapsille aamiaista ja lastenohjelmat ja pikkuneidin sylittelyä jotta suostui jäämään enomiehen hoiviin. ;)
Käytiin ensin pikaisesti katsastamassa vielä paikat juhlapaikalla ja viemässä joitain tavaroita. Siitä sitten miehen kyydillä kampaajalle, josta miehen matka jatkui bestmania hakemaan ja tienvarsikylttejä pystyttämään ym.
Kampaajalla/meikissä meni noin klo. 9-10.30. Kampaajan tuolissa pääsi rentoutumaan ja mukavia rupatellessa jännityskin hävisi (lähes kokonaan). Kampauksesta tuli juuri sellainen kuin pitikin, ja palvelu oli mitä parhain - kiitos Retro Hiukset! ;) Isoveljen, äitin ja "kuvaustiimin" kyydillä kotia ja pukeutumaan. Tyylille uskollisena en ruvennu räpeltämään jalkoihin mitään blingblingpiikkikorkoja vaan vedin jalkaan tukevat bootsit. ;D Äitiltä hoituikin puvun nyöritys rivakasti, ja kun mieskin bestmanin kanssa saapui kotiin juuri ajoissa, päästiin ottamaan potrettikuvia... Niistä seuraavaksi siis... ;)
