Ja hääjutut jatkuu... ;D
Onnittelujen jälkeen kun kaikki olivat löytäneet paikoilleen, piti kaaso pienen tervetulopuheen ja nostettiin maljat. Sitten päästiinkin aloittelemaan ruokailu. Ruuat tuli meille pitopalvelusta, ja pitopalvelu hoisi siis ruokailun tarjoilut ym. Ruoka oli buffet noutopöytänä ja juomat oli omassa noutopöydässä. Menu oli melko simppeli; Broileri-/Kasviskiusausta, Pastasalaattia, Vihersalaattia, Rosollia, Leipää... Ruoka oli maittavaa, sitä oli riittämiin ja vatsat tuli täyteen.
Ruokailun lomassa kaaso piti pienen puheen meille. Oli hieno, kiitokset siitä. ♥ Ruokailun jälkeen mentiin ulos ottamaan valokuvia vieraiden kanssa. Sitten pääsikin bändi aloittelemaan ekan settinsä klo. 17.30.
Bändinä meillä oli kolmihenkinen Boyz'n'Lara. Ihan mielettömän hyvin soittivat ja laulajalla niin kaunis ääni. Toteuttivat meidän kaikki biisitoiveetkin!! Bändi oli kyllä niiiiin nappivalinta! :) Alunperin emme olleet suunnitelleet häävalssia tanssivamme, kun mies kovin oli sitä mieltä ettei häntä tanssilattialle saa, mutta kuinkas kävikään. ;D Taisi miehen tätilauman 'pieni' hauska painostus olla liikaa, kun huomasin sittenkin saaneeni sen häävalssin. ;) Ja kohtalon sanelemana sattui tanssiksi juuri se kappale mitä olin ajatellutkin - Stellan Häävalssi. ♥ Pikkuneiti keinui mukana ja nukahti meiän käsivarsille. :')
Bändin ekan setin jälkeen pikkuveljeni lausui runon niiiiin komiasti! Kyseessä oli Leo Vuotilan runo Kahdelle, jonka olin pyytänyt veljeni esittämään häissä. Ja täähän on ku tehty mun pikkuveljen lausumaksi. Ihan vähän tuli kyynel silmäkulmaan. ;)
Ajatellaan, että on tie - puut ja tuuli ja aurinko - siis kaunis tie.
Tietä kulkee kaksi ihmistä,
on onnellista, jos he tarttuvat toisiaan kädestä.
Jos toinen jää jälkeen, toinen odottaa,
kun toinen puhuu, niin toinen kuuntelee,
kun toinen on vaiti, toinen hiljenee ja auttaa toista löytämään sanat.
Jos toisella on painava reppu, niin toinen ottaa sen kantaakseen,
jos toisella on nälkä, niin toinen löytää taskustaan leivän ja
he istuvat tien reunaan ja panevat sen tasan.
Tulee hämärä.
Jos toinen kompastuu, niin toinen auttaa kädestä ylös.
Jos toinen eksyy tieltä, toinen huutaa ja menee etsimään.
Tulee ilta eikä ole taloja,
katto harva kuin puun oksisto,
mutta kun toinen painautuu toista vasten heillä on lämmin.
Mutta yhden asian te tiedätte, jos ette tiedä, opitte kai tietämään:
maailma ei ole aina hyvä, ja ihminen olemassaolossaan on kovin paljon yksin.
On hän tuhannesti yksin toisesta huolimatta,
mutta paljon on se, että hän on yksin toisen kanssa, joka myös on yksin,
sillä sen suurempaa onnea ei ihmisellä ole kuin toinen ihminen.
Ruokailun lomassa kaaso piti pienen puheen meille. Oli hieno, kiitokset siitä. ♥ Ruokailun jälkeen mentiin ulos ottamaan valokuvia vieraiden kanssa. Sitten pääsikin bändi aloittelemaan ekan settinsä klo. 17.30.
Bändinä meillä oli kolmihenkinen Boyz'n'Lara. Ihan mielettömän hyvin soittivat ja laulajalla niin kaunis ääni. Toteuttivat meidän kaikki biisitoiveetkin!! Bändi oli kyllä niiiiin nappivalinta! :) Alunperin emme olleet suunnitelleet häävalssia tanssivamme, kun mies kovin oli sitä mieltä ettei häntä tanssilattialle saa, mutta kuinkas kävikään. ;D Taisi miehen tätilauman 'pieni' hauska painostus olla liikaa, kun huomasin sittenkin saaneeni sen häävalssin. ;) Ja kohtalon sanelemana sattui tanssiksi juuri se kappale mitä olin ajatellutkin - Stellan Häävalssi. ♥ Pikkuneiti keinui mukana ja nukahti meiän käsivarsille. :')
Bändin ekan setin jälkeen pikkuveljeni lausui runon niiiiin komiasti! Kyseessä oli Leo Vuotilan runo Kahdelle, jonka olin pyytänyt veljeni esittämään häissä. Ja täähän on ku tehty mun pikkuveljen lausumaksi. Ihan vähän tuli kyynel silmäkulmaan. ;)
Ajatellaan, että on tie - puut ja tuuli ja aurinko - siis kaunis tie.
Tietä kulkee kaksi ihmistä,
on onnellista, jos he tarttuvat toisiaan kädestä.
Jos toinen jää jälkeen, toinen odottaa,
kun toinen puhuu, niin toinen kuuntelee,
kun toinen on vaiti, toinen hiljenee ja auttaa toista löytämään sanat.
Jos toisella on painava reppu, niin toinen ottaa sen kantaakseen,
jos toisella on nälkä, niin toinen löytää taskustaan leivän ja
he istuvat tien reunaan ja panevat sen tasan.
Tulee hämärä.
Jos toinen kompastuu, niin toinen auttaa kädestä ylös.
Jos toinen eksyy tieltä, toinen huutaa ja menee etsimään.
Tulee ilta eikä ole taloja,
katto harva kuin puun oksisto,
mutta kun toinen painautuu toista vasten heillä on lämmin.
Mutta yhden asian te tiedätte, jos ette tiedä, opitte kai tietämään:
maailma ei ole aina hyvä, ja ihminen olemassaolossaan on kovin paljon yksin.
On hän tuhannesti yksin toisesta huolimatta,
mutta paljon on se, että hän on yksin toisen kanssa, joka myös on yksin,
sillä sen suurempaa onnea ei ihmisellä ole kuin toinen ihminen.
Ja toinen kyynel tuli melkeen heti perään, kun meidän yhteinen ystävämme piti pienen yllätyspuheen. Kiitos. :)
Ps. Viimeinen kuva oikealla - Meidän hääkarkit. Vadelmaneliöt, joihin tein ja näpertelin Kiitos-etiketit. Minun ja miehen 10v. siskojen tytöt saivat tehtäväksi jakaa hääkarkit kahvien aikana. :)
1 kommentti:
Niin kaunista <3
Kaikki taisi mennä niin täydellisesti jotta voisi toisenkin kerran järjestää ;-) Olen joskus itse ehdottanut tuolle isännälle, joskos järjestettäisiin hääjatkot :-D
Lähetä kommentti