Kotiäidin sekalaisia supatuksia, satunnaisia kättentöitä, räpsyjä arjen pyörteistä, pienten jalkojen tepsutusta... Arjen aarteita nyt ainakin.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Vihkiminen

Vihkiminen meillä oli juhlapaikalla klo 15.00. Ja koska saatiin ihan täydellinen kesäsää, niin saatiin kuin saatiinkin vihkiminen ulkona luonnonhelmassa. 

Pientä jännitystä aiheutti yksi eksynyt bändin jäsen, joka ei ihan onnistunut löytämään reittiä juhlapaikalle, mutta saatiin vihkiminen käyntiin ajoissa bändin esittämällä kauniilla Johanna Kurkelan Rakkauslaululla. (Minä saavuin siis hääauton kyydillä pihaan, jossa mies vastassa ja siitä yhdessä kävelimme alttarille. Vieraat seisoivat alttarin molemmin puolin muodostaen käytävän. En viitsi tänne toisista kuvia laitella, joten nämä nyt vähän rajattuja kuvia vihkimisestä mutta kaipa tästä jonkin kuvan saa. ;)) Eikä muuten jännittänyt enää, rakkaan käsi kädessä, hymyilytti vaan. Oli ihana nähdä sukulaisia ympärillä, ja lapsoset äitini huomassa. Vanhin siskontyttöni sai kunniatehtävän pidellä kimppua, ihan pikkusen taisi häntä jännittää..? ;) 


Alkusiunauksen ja papin johdantosanojen jälkeen, siskoni (kaasoni) luki meille Enkelin rukouksen. Niin kaunis ja koskettava runo, herkisti sanoillaan. ♥ 

Taivaan Isän kaikkein pienin enkeli 
kerran maailmaan se matkan suuntasi 
Kauan kiersi kunnes vihdoin löysi sen 
kahden nuoren, herkän, kauniin rakkauden. 

Ihmislapset alttarilla vierekkäin 
mies ja vaimo ovat tästä eteenpäin 
Heitä katsellessaan pieni enkeli 
nöyrän rukouksen kotiin lähetti: 

Isä anna heille voimaa välittää 
tahtoa ymmärtää, tukea omaa ystävää 
Suo heille koti jossa toinen kannattaa 
kun toinen uuvahtaa 
Niin että rakkaus siellä aina elää saa. 

Taivaan Isän kaikkein pienin enkeli 
nuorenparin ajatukset aavisti 
Jakaa haluaisivat he vanhuuden 
kanssa onnellisten lastenlapsien. 

Nuoret hiljaa mielessään nyt lupaavat 
että ’toinen toisiaan’ he tukevat 
Tyytyväinen taivaan pieni enkeli 
lähtiessään hymyili ja kuiskasi: 

Isä anna heille voimaa välittää 
tahtoa ymmärtää, tukea omaa ystävää 
Suo heille koti jossa toinen kannattaa 
kun toinen uuvahtaa 
Niin että rakkaus siellä aina elää saa.


Sitten olikin vuorossa Raamatunkohdan luku, jonka me, minä ja mieheni luettiin. Papista tämä oli hieno idea, koska kukaan hääpari ei hänen vihkiessään ollut moista ehdottanut. :D Ihan vähän mulla kyllä ääni värisi ja sulho sekoili sanoissa, mutta muuten meni hyvin ja hyvä että itte luettiin. :) 

Minä luin tämän: Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten,
pane sinetiksi ranteesi nauhaan.
Rakkaus on väkevä kuin kuolema,
kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.
Sen hehku on tulen hehkua,
sen liekki on Herran liekki.
Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa,
virran tulva ei vie sitä mukanaan.
Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi,
hän saisi vain toisten pilkan. (Laul.L. 8:6-7)

Ja mies tämän: Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Missä sinä kuolet, siellä minäkin tahdon kuolla ja sinne minut haudattakoon. (Ruut 1: 16–17)

Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.(Kol. 3:12-14)

Kolmannen kohdan luki pappi, josta hän jatkoi omaan kauniiseen vihkipuheeseensa. Sitten se hetki. Tahdottiin. Sormus löytyi kuin löytyikin bestmanin taskusta. ;) Sormus sormeen ja pusu. Se hetki. Pieni ikuisuus, josta on hyvä pitää kiinni. Me kaksi ja ikuisuus. :) 


Lauluesitykseksi oli bändi harjoitellut ihanan laulun Maan päällä niin kuin taivaassa. Tämä on niin meidän. Laulun aikana pidettiin lujaa toisiamme kädestä. Niin koskettava ja henkilökohtainen, että tulihan ne morsiamenkin kyyneleet... ;') Lauluesityksen jälkeen tuli perheen yhteinen rukous, jolloin lapset tulivat meidän kanssa alttarille. Tärkeä, perheen yhteinen hetki. Niin kiitollinen näistä rakkaista. ♥ 


Siinä se vihkiminen aikalailla kokonaisuudessaan. Loppumusiikkina Alexander Rybakin Fairytale, jonka soidessa poistuttiin juhlapaikan ovelle odottelemaan. Voi hymy, miten hyvä fiilis! :) Vieraat sai puhallella saippuakuplia ja lapset taisi vähän innostua niiden perässä juoksemaan. ;) Ovella otettiin sitten onnittelut ja halit vastaan, ja toivotettiin vieraat tervetulleiksi... :) 

4 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Teillä on ollut tosi ihanat häät. Kiitos, kun olet tehnyt näitä postauksia. Mukavaa lukea ja katsoa kauniita kuvia :)

Hanne // Järven rannalla kirjoitti...

Ihanan näköset häät teillö ollut!! Onnea vielä! ♥

suvi kirjoitti...

Aivan ihana tuo runo pienestä enkelistä! Herkkä ja kaunis juhla teillä ollut!

Hanna kirjoitti...

Kiitos kiitos kiitos, Saila, Hanne ja suvi! ;)